Ammattilaisille auton toiminta ja sen koneisto on tuttu juttu, sen sijaan maallikolle kaikki auton pellin alta löytyvä on ainakin osittain tuntematon alue. Autokaupassa moni asiakas kiinnittää ensimmäisenä huomiota auton malliin, väriin ja uusimpiin ominaisuuksiin, miten auto oikeastaan kulkee ja mistä se saa energia pyörien pyörittämiseen jää tutkimatta. Voiman siirtyminen osasta toiseen on jo vanha keksintö eikä se ole menettänyt paikkaansa teknologisen kehityksen hampaissa.
Ensimmäisiä autoja suunniteltiin 1400-luvulla. Alusta asti tutkijat pohtivat auton voimansiirtoa, kokeiltiin höyryä ja jousivoimaa. Muutto maalta kaupunkiin, sodat ja teollinen vallankumous aiheuttivat kiinnostuksen raskaamman ajokaluston kehittämisen suhteen 1900-luvulla, hevosvoima ei enää pysynyt kehityksen tahdissa. Tarvittiin kuorma-autoja isojen lastien siirtämiseen. Ensimmäiset kuorma-autot kehitettiin 1800-luvun lopussa, ne olivat nykyisiin vastaaviin verrattuina pieniä eikä niillä pystytty kuljettamaan samanaikaisesti raskaita lasteja. Kehitys oli kuitenkin nopeaa, sotien aikana kuorma-autoihin ilmestyivät sähkövalot, renkaat muuttuivat ilmatäytteisiksi ja myöhemmin akselin paikan vaihtelulla saatiin kasvatettua kuorman määrää.
Voimansiirto
Auton kulkemisen ydin on itse asiassa voimansiirto eli ne osat, joiden avulla voima saadaan siirtymään moottorista pyöriin. Voimansiirron perusta on samanlainen kaiken kokoisissa autoissa mutta raskaammassa kalustossa sen toiminta poikkeaa jonkun verran henkilöauton vastaavasta. Osassa autoja on käytössä edelleen manuaalinen vaihteisto mutta automaattinen on yleistymässä.
Uusimmat automaattivaihteistot osaavat arvioida kuorman määrän, moottorin kierrokset ja kaasun käyttö, sen sijaan tieolosuhteita tai äkkiliikkeitä ne eivät ainakaan vielä pysty arvioimaan. Voimansiirron kapulana toimii vaihdekeppi, sen avulla voima siirtyy moottorista vaihteistoon.
Vaihteistosta voima taas jatkaa siirtymistä auton taka-akselille. Tasauspyörästössä voima jakautuu vetoakseleilla ja sieltä se siirtyy lopulta pyöriin. Raskaamman kaluston vaihteisto poikkeaa henkilöautoista vaihteiston nopeuksien mukaan. Kuorma-autojen ja muun raskaan kaluston voimansiirroissa on eroja, osa autoista toimii napavälityksellä ja osa puikkoperällä.
Napavälityksessä voimansiirron lopussa on käytössä niin sanottu planeettapyörästö, joka muuttaa voimanvälitystä. Puikkoperässä voima siirtyy pyöriin sellaisenaan. Kuljettajien kesken molemmilla voimansiirtotavoilla on kannattajansa. Raskaan kaluston kuljettamiseen vaaditaan erillinen ajokortti.
Kuorma-autot ja muut raskaan kaluston ajoneuvot ovat nykyisin korvaamaton apu kuljetuksessa ja rakentamisessa, ilman niitä elämä muuttuisi hyvin vaikeaksi. Niiden käyttö on kuitenkin vaativaa ja siihen tarvitaan erillinen koulutus sekä ammattitaitoinen kuljettaja. Raskaan kaluston ajoneuvoissa on käytössä tasauspyörästön lukko, jota tarvitaan usein vaikeissa olosuhteissa. Normaalisti lukko on pois päältä, jolloin voima siirtyy kaikkiin pyöriin tasaisesti. Lukon käyttöä tulee harkita, sillä se tekee autosta vaikeammin hallittavan mutta on toisinaan välttämätön, sen avulla voiman siirtoa eri pyörien välillä voidaan säädellä itse. Kuljettajan on siis hallittava raskas ajoneuvo erilaisissa ajo-olosuhteissa ja opittava kuljettamaan liikkuvaa lastia, jonka paino voi olla huomattava.